On päivä jota en ole itse koskaan saanut/osannut viettää siinä perinteisessä merkityksessä. Miestä lahjoo lapset mutta jotenkin se päivän perimmäinen tarkoitus ei aukene minulle itselleni.
Tänä vuonna ahdistusta lisää ajatus että voisin laittaa tekstarin kun on numero. Mutta mitä laittaa ja miksi, kun tietää valmiiksi ettei se olisi tervetullut...
Kun olotila on valmiiksi surkea , alan aina hakea värejä, värejä, ,värejä...
Lopputulos oli aloitettu alpakka peitto virkkaamalla ja olkkarin 3 ainoaa kehystettyä taulua päätyi kuvanvaihto operaatioon. Siitä myöhemmin kuvaa.
Kaikille niille Isille onnittelut jotka sen ansaitsevat.
Näiden joukossa oma mieheni :)
1 kommentti:
Heippa. Ajattelin poiketa vastavierailulle :) Kyllä juu, samassa kaupassa saatettiin hyvinkin asioida. Kiitos nappivinkeistä.
Lähetä kommentti