Isänpäivä

On päivä jota en ole itse koskaan saanut/osannut viettää siinä perinteisessä merkityksessä. Miestä lahjoo lapset mutta jotenkin se päivän perimmäinen tarkoitus ei aukene minulle itselleni.
Tänä vuonna ahdistusta lisää ajatus että voisin laittaa tekstarin kun on numero. Mutta mitä laittaa ja miksi, kun tietää valmiiksi ettei se olisi tervetullut...
Kun olotila on valmiiksi surkea , alan aina hakea värejä, värejä, ,värejä...
Lopputulos oli aloitettu alpakka peitto virkkaamalla ja olkkarin 3 ainoaa kehystettyä taulua päätyi kuvanvaihto operaatioon. Siitä myöhemmin kuvaa.

Kaikille niille Isille onnittelut jotka sen ansaitsevat.
Näiden joukossa oma mieheni :) 

Wannabe kirjoneuletakkini

Jos joku ehdottaa tilaustyönä kirjoneuletta, joudun sanomaan ehdottoman EI:n. Syynä ei ole se ettenkö haluaisi, vaan se etten todellakaan osaa kirjoneuletta. Edes kädestäpitäen opettaminen ei tuottanut tulosta.
Ehkäpä on että ihan kaikki ei voi osata kaikkea.


Halusin kuitenkin kuvioidun takin. Neuloin perusharmaan takin omilla mitoilla ja ryhdyin vapaakirjomaan. Osassa kuvoita käytin virkattuja kukkia ja kuvioita apuna. Tälläinen on lopputulos.

Kuvioita voi vielä lisätäkkin eli saattaa olla että muuttuu koko takki kokonaan :) Vapaakirjominen kun on addiktoivaa.

Hemmetin tylsä päivä...

.. kaikki tuntuu menevän päin sitä ihteään.

Muutama kuva viimepäivien tekemisistä.

Aloitus

Muistiinpano välineeksi katoilevien paperilappujen ja kynien tilalle. Ajatuksenvirtaa ja käsien tuotoksia  vaihtelevaan tahtiin. Tervetuloa!